Esihistoria 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005

Itse asiassa kaikki sai alkunsa toukokuussa 1991. Samilla oli silloin taskut täynnä uusia suomenkielelle kirjoitettuja lauluja. Kokoonpanoksi muotoutui lähipiiristä kaveriperiaatteella valittu combo, jossa tuolloin vaikuttivat Janne Liukko: Laulu, Mikko Kangasjärvi: Haitari ja koskettimet, Mikko Kauranen: Rummut, Ari Kuronen: Basso ja Sami Ala-Lahti: Kitara.

Tällä kokoonpanolla väännettiin loppukeväästä 1991 ensimmäinen RD nauhoite, joka oli tarkoitettu likimain vain ilonpidoksi ja opetteluksi elämää varten.

Tässä vaiheessa on hyvä mainita, että Sami ja Mikko vaikuttivat tamperelaisessa "Iirifolkrockpunkkia" soittaneessa yhtyeessä nimeltään "Ruby Tuesday" (Perustettu 1989), joka oli ahkerasti keikkaileva sekä ns. "ykkösbändi" ko. herroille (Laulukielenään englanti). Näin ollen Riemudivisioona oli alunperin vain lyhyt irtiotto suomenkielisen rockin hurmokseen.

Kuinka ollakaan elämä muuttui ja ihmiset sen mukana. Keväällä 1994 Mikko Kangasjärvi lähti työstämään "Aurinkosirkus" nimisen orkesterin kanssa levyä ja siihen asti aktiivisesti toiminut "Ruby Tuesday" jäi kuin varkain telakalle. Ja jos totta puhutaan, suurimmaksi osaksi tekemisen puutteesta johtuen, Sami mieli ympärilleen uutta ryhmää tekemään "edes jotain".

Ari Kuronen oli liittynyt "Ruby Tuesday":n riveihin vuonna '93 ja biljardia pelatessa virisi aate kesän '94 kynnyksellä, josko olisi "kesäbändin" aika. Siis tuumasta toimeen; Rumpuihin itseoikeutetusti värvättiin "Ruby Tuesday":n kannukeisari Petteri Viitanen, Pianoon Janne Papinsaari, Bassossa möyhi Ari. Kitaraan ylipuhuttiin Arin rhythm'n'blues bändiyhteyksistä tuttu Mika Eino, lauluosuuksien jäädessä Samin hauraille harteille.

Tällä kokoonpanolla runtattiinkin kokoon "The lost kesäbändi '94 tape", joka äänitettiin "Veisun kellarissa" hyvän sekä rakkaan ystävämme Otto A:n hääriessä nauhurin takana. Nälkä kasvoi syödessä... "Kesäbändi" treenasi, ja kun Samin laulunlahjat oli viety äärimmäiseen "off" pisteeseen, herra Janne Liukko pyydettiin eräänä iltana tammikuussa kämpille juomaan parit oluet ja siinä samalla kokeilemaan miten laulu kulkee... Se oli siinä...

Maaliskuussa 1995 alkoi hillitön harjoittelu uusien laulujen parissa, kesäbändi ristittiin liki luonnollisesti Riemudivisioonaksi ja alkusyksystä mentiin nyt jo edesmenehtyneelle Harasoo studiolle äänittämään ensimmäistä pitkäsoitonomaista demonauhoitetta.

"Tampereen neljä vuodenaikaa" niminen kymmenen laulun albumi tehtiin vajaassa kolmessa päivässä ko. studiolla ja miksattiin Kellokoskella "Noise factory" studiolla kahdessa. Tuottajan / miksaajan roolissa sekä koskettimissa että haitarissa heilui RD:n luottomies Mikko Kangasjärvi, lukkarinrakkautta tuntien. Unohtamatta orkesterille kuin äitihahmoksi myöhemmissä vaiheissa muodostunutta Marko Tetriä, joka äänitti ja apumiksasi.

Syksy kääntyi talveksi... Uusia lauluja tehtiin ja harjoiteltiin. Sami kirjoitti lähes 30 laulua. Riemudivisioona etsi niistä omansa, jotka sitten muodostivat keväällä 1996 kahdentoista kappaleen "Valosta varjoon" albumin. Tälläkin kertaa demosellaisen rungon. Kuumassa elokuussa '96 bändi hikoili, Mikko Kangasjärven tuottaessa paitahihaisillaan "Happy road" studiolla . Ja jos totta puhutaan, silloin bändi soitti ainakin yhden kappaleen ajan täysin alasti...

Ensimmäistä kertaa RD lähti keikalle vasta niinkin myöhään kun kevättalvella 1997, jolloin Ari oli hoitanut kaksi iltaa Joensuun "Kellariin". Tärkeintä oli kuitenkin se, että Jari Latomaa, joka oli ollut "Hangaround chapter" kämpillä, saatiin mukaan soittamaan koskettimia kyseiselle reissulle, ja mikä parasta, laulamaan taustoja... Riemudivisioona sellaisena, kuin olette sen tavanneet, oli syntynyt...

Tällä, nyt jo vakiintuneella kokoonpanolla RD harjoitteli uusia biisejä ja lähes kellon tarkkuudella elokuun 1997 ollessa lopuillaan lukkiuduttiin studioon. Kymmenen kappaleen albumikokonaisuutta "Lauluja unelmien reunalta" äänitettiin Ari Toikan ja Marko Tetrin valvoessa laitteistoa ja tallentimia. Tuotantovastuu oli tällä kertaa jäänyt bändin oman harkinnan varaan.

Keväällä 1998 julman sekä ankaran painostuksen myötä Sami pehmeni ajatukselle osallistumisesta valtakunnalliseen rocklyriikkakilpailuun. Seinäjoen esiraadille lähetettiin kolmen kappaleen työnäyte materiaalista. RD:n laulut "Elonkorjuujuhla", "Hyvää matkaa, herra Jones" ja "Laulu unelmien reunalta" vakuuttivat raadin siinä määrin, että kutsu finaaliin Seinäjoelle kävi. Bändi pakattiin bussiin ja vatsavaivojen saattelemana päästiin, myöhässä tosin, perille. Kotiintuomisiksi herui ensimmäinen sija eli valtakunnallinen rocklyriikkamestaruus ja bändin ensimmäinen festarikeikka Törnävänsaaren musiikkijuhlille Provinssirockiin.

Satunnaisia keikkoja tehtiin, kunnes kesällä'98 Tanja Blue Violet Agency:stä lämpeni orkesterista siinä määrin, että otti äidillisen varmalla otteella keikkamyynnin huolekseen. Tämän johdosta keikkatahti liki tuplaantui ja RD sukkuloi ympäri maata Marko Tetrin pitäessä sekä huolta että "jöötä" laitteista ynnä orkesterin hulttiopojista.

Syksyn '98 saavuttua mentiin jälleen studioon. Tuottajaksi pestautui Mikko Kangasjärvi, yhden "albumin" tauon jälkeen. Äänityksiä tehtiin vaihtelevalla temmolla ja pieteetillä, orkesterin sisäisen kritiikin kasvaessa lukuisten yritysten ja erehdysten myötä. Osa lauluista päätyi talven '98-'99 alettua kasvamaan lisää mittaa ja näkemystä keikkaolosuhteisiin, osa vain odottamaan uutta tilaisuutta.

Talven ja kevään 1999 bändi harjoitteli, istui autossa ja soitti pitkin suomenniemeä sen kummemmin studiotyöskentelyä miettimättä. Sydänkesällä '99 vakaa aikomus oli syksyn tullen äänittää uusia lauluja, kunnes orkesteri kuuli suruviestin vakituisen harjoitustilan siirtymisestä rock'n'rollista toiseen käyttöön. Tämä myötään aiheutti tilapäisen muutoksen suunnitelmiin ja niinpä syksy '99 menikin uusien tilojen löytämiseen ja niiden käyttökuntoon saattamiseen. Viimein marraskuussa 1999 Riemudivisioona kiskaisikin uusissa entistä ehommissa tiloissaan ensimmäiset soitot ja harjakaiskaljat, odottaen vuosituhannen vaihtumista (ajanlaskuperiaatteista riippuen, of course).

Uusi vuosituhat saapui ja Riemudivisioona päivittyi Y2K:hon vailla sen suurempia käyttöjärjestelmävaurioita ja ilman muistin kaatumisia.

Kevättalvella 2K bändi lähti ensimmäistä kertaa pohjoiseen, mystiseen maamme osaan, jota Lapiksi kutsutaan. Autoon pakattiin lumilaudat, murtsikat, skimbat, soittokamat ja soittajapojat henkeä täynnä, kuin kiljusaavi...
"Elämys vailla vertaa", oli kai kaikkien mielipide, kun kotiin saavuttiin, univelkaisina mutta onnellisina. Ei historiikkiin kuulu kai kiitoksia, mutta kuitenkin suuret sellaiset kaikille paikallisille, jotka tekivät työmatkastamme lähes loman.

Reissun jälkeen mentiin studioon laittamaan lauluja narulle, nopealla sykkeellä, niin kuin silloin päätettiin. Äänitettiin, saatiin kutsu soittamaan Äkäslompoloon. Mentiin, palattiin, äänitettiin lisää. Nopea syke vaihtui verkkaiseen tempoon, mutta vain työrytmissä. Kohta, toivon niin, miksataan ja ensimmäiset maistiaiset ovat tarjolla näillä sivuilla, joista ISO KIITOS Ilarille...

...Syystalvella 2K: Sami

Aina ei käy niin kuin haaveillaan. Tämä bändi on dieseli. Koko vuosi meni siihen, että äänitettiin, kuunneltiin, äänitettiin lisää, keksittiin mahtavia ideoita, keksittiin aivan surkeita ideoita. Hyllytettiin lauluja, otettiin takaisin kiertoon. Sitten miksattiin, sen jälkeen miksattiin, ja kun kaikki oli miksattu, miksattiin uudelleen. Levyn ilmestyminen näytti siirtyvän hamaan tulevaisuuteen.
Se, että on mahdollisuus tehdä kiireettömästi levyä voi olla siunaus, meille aikatauluttomuus oli tuolloin menolippu turhan täydellisyyden tavoitteluun ja nysväilyyn.

Keikkoja tehtiin studiokuoleman lomassa ja kontakteja oikeaan elämään yritettiin pitää yllä.

Kaikki alkoi olla viimeinkin valmiina. Ensimmäisen virallisen albumin laulut oli miksattu ja masteroitu ja ne olivat saaneet hyväksynnän kaikilta asiaankuuluvilta instansseilta. Keväällä julkaistiin ”Surullisen hahmon divari” - single ja syksyllä samanniminen albumi. Nämä päivät tulivat ja sitten ne menivät. Syksyllä aloitettiin myös oman studion rakentaminen, jotta voitaisiin jatkossa olla omavaraisia ja opetella turhan kiireettömyyden karsimista työmetodeistamme.

Seuraavan albumin rungon valmisteleminen oli jo hyvässä vauhdissa. Jotenkin tuntuu, nyt näin taaksepäin katsellessa, että tämän vuoden jälkeen taisimme olla aika väsyneitä - mutta tyytyväisiä.

Oma studio, Harvest home recording, valmistui helmikuussa ja samalla valmistuivat uuden albumin äänitykset, Samin opetellessa yrityksen ja erehdyksen kautta äänen tallentamisen hyvinkin vaikeaa taitoa. Modus operandi uutta levyä tehdessä oli, että kaikki turha säätäminen pyrittiin jättämään pois. Laulut soitettiin läpi ja annettiin niiden olla. Syksyyn mennessä äänitykset olivat valmiit ja Jari sekä Marko aloittivat miksauksen, joka kesti seuraavan vuoden lopputalveen asti.

Vuosi ’03 oli siinä mielessä erikoinen, että bändi ei juurikaan keikkaillut, vaan enemmänkin keskittyi levyn tekemiseen. Keikkamyynti siirtyi joulukuussa ’03 Maarit Virvalon vastuulle Boot & Leg:in puitteissa ja ajan saatossa myös lähes kaikki orkesterin juoksevat asiat ovat jääneet hänen hoidettavakseen. We salute you! Tänä vuonna Sami aloitti myös työstämään soololevyä pitkällä aikataululla, eli tehden sitä silloin kun huvitti. Välillä näinkin.

Huhtikuussa julkaistiin toinen albumi ”Rätit ja lumput” ja bändi keikkaili enimmäkseen viisimiehisenä Jarin työkiireiden eli äänittämisen, tuottamisen ja Yö-pestin johdosta. Bändi mietti hetken korvaavan kosketinsoittajan ottamista keikoille, mutta eihän Jaria ihan niin vain korvata.

Sami valmisteli uusia lauluja muun tohinan ohessa ja äänitteli soololevyään. Alkutalvesta äänitettiin kaksi uutta laulua, ”Vaeltaja” ja ”Neitsytlähde”, ja tuntui että bändi on tulossa vedenjakajalle oman toimintansa ja tapojensa kanssa. Toisaalta, näin jälkikäteen voisi todeta, että taas yritettiin turhaan korjata ehjää. Elämä on oppimista.

Helmikuussa julkaistiin single ”Vaeltaja” ja mietittiin mitä seuraava albumi pitäisi sisällään. Bändin sointi oli raskaampi ja sen mukaan Sami väsäili uusia lauluja. Uuden albumin rungoksi tehdyt 15 laulua lensivät kuitenkin kesällä romukoppaan ja päätettiin tehdä asiat niin kuin ennenkin, eli juuri niin, kuin milläkin hetkellä sattuu tuntumaan.

Uusi albumirunko oli pystyssä loppukesästä ja demot jaettu kotiläksyiksi. Lokakuussa aloitettiin äänitykset ja ne jatkuivat läpi syksyn sekä jo alkaneen talven…